”Tule ja muovaa minut uudestaan” – 18.11 Nostolavalla Alma Sipilä

 

”Tule ja muovaa minut uudestaan” laulaa Alma Sipilä.

 

Ei tarvitse, sillä Sipilä on kypsä artisti, joka kulkee omaa reittiään. Psykologinakin työskentelevä Sipilä on tehnyt itsensä näköisen levyn, eikä pelkää. Pidän musiikista, josta kuulu läpi aitous, halu sekä usko omaan tekemiseen. Pidän erityisesti siitä, että tulkinnassa onnettomilla tehokeinoilla ei lähdetä tekemään jotain mikä kuulostaa Rumilta, anteeksi rumalta. Liian ilmeiset pihinät, niekut tai falsetit ovat ikävä osa nykymusiikin pseudo-omaäänisyyttä. Tästä syystä Soinnun Nostolavan valloittaa marraskuussa Alma Sipilä, puhdasääninen ja hyvin tulkitseva artisti. Sipilän esikoislevy Pilvet ovat valtameriä on harmoninen levy. Taustat ovat kepeän tarkat, niissä jokaisella äänellä on merkityksensä. Soitinvalikoima on tyylikäs ja huolellinen.Tyylikkäät sähkökitarat on puettu parhaimpaan smokkiin. Sipilän levyn viesti on: ”Meidän ei tarvitse.”

 

Marraskuussa Nostolavalle nouseva tamperelainen laulaja-lauluntekijä on tehnyt pysäyttävän, koskettavan ja rentouttavan esikoisalbumin. Sovitukset ovat erinomaisia, varsinkin kappaleissa, joissa on raapivampi sähkökitara ja enemmän bändisoittoa. Näissä viisuissa päästään korkealla, Tilhien* tasolle.  Suomalaiset naisartistit esikuvina kuuluvat hyvällä tavalla läpi, eikä tulkinta menetä aitouteen perustuvaa persoonallisuuttaan missään kohtaa. Akustisella kitaralla lähtevissä kappaleissa löytyy samanlaisia hienoja vivahteita kuin Matti-Johannes Koivulla tai Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä. Tuotanto on vahva ja teksti perustuu kerrontaan. Instrumenteista kuuluu niiden luonnollinen puhe, eikä ylituottamiseen ole sorruttu. Jousille sopivia osuuksia on tehty stemmoilla ja lauluilla, mikä on virkistävää.

 

Levy on maalaileva, mutta samaan aikaan suora. Maalailevaan kauneuteen voisi jäädä kiinni. Jossain kohdassa huomaa uponneensa jo rentoutumisen asteelle. Vaikka kyse on ennen kaikkea musiikista, löytyy levyltä stressiherkille myös joogamaisia mindfulness-hetkiä. Tekijän ammatti ja elämäntarina on vaikuttanut näin ollen levyn tunnelmaan. Ennen kuin delfiinit alkavat kuitenkaan laulamaan, siirrytään taidokkaasti yllättäviinkin pop-käänteisiin ja ihmissuhekysymyksiin.

Varsinkin kappale nimeltään Tänään mä en tiedä muuta on sovitettu upeasti. Yksinkertainen kierto toimii. Se on sovituksellisesti levyn parhaimmistoa, mutta sanoiltaan jalkapuoli. Lyriikkapuolella on välillä tuhkaa: ”Tahdon niin kuin aurinko tahtoo nukahtaa… / …niinkuin Itämeri tahtoo suudella Kaivopuiston rantaviivoja”, sekä tietysti timanttia: ”On tämä ihminen tehty näin hauraasta aineesta”. Sanoitusten teemat vaihtelevat parisuhde- ja ihmissuhdeaiheista luonnonkuvaukseen. Yhteisenä nimikkeenä on metamorfoosi ja muutos. Sanoitukset kunnioittavat myös tarinallisia perinteitä, eikä turhaan toistoon sorruta. Vaikka kipua tekstissä onkin, jään välillä kaipaamaan ruosteista koukkua sormeen sekä kirvelevää desinfiointiainetta. Kuvaa, joka rikkoo eteerisen estetiikan tuoden siihen kerrostumaa. Teksti koskettaa, jos uskallat sen antaa koskettaa. Sipilä on eteerinen romantikko ja se kuluu. Näin olkoon.

 

Monipuolinen, hieno ”aikuinen” albumi jättää loppuessaan tyhjyyden, jonka voi täyttää vain livekeikka katsomalla. Onneksi Sipilä on kiertueella ja 18.11 Turussa, Soinnussa, Nostolavalla

 

* Tilhet, pajut ja muut

 

Soinnun Nostolava 18.11.2016: Alma Sipilä

showtime 22.00